tiistai 1. tammikuuta 2013

PORTRAIT


Isäni kuvasi minut uuden vuoden aattona ennen juhlimaan lähtöä. Jollain tavalla minulle tuli tuosta valaistuksesta mieleen Twilight ja vampyyrit. En tiedä miksi. Kun isä kuvaa, mun on suht helppo olla kameran edessä, kunhan kerään itseni kokoon ennen sitä ja uskottelen itselleni, että näytän nätiltä. Aina se ei onnistu, mutta tällä kertaa ihan kivasti. Mulla on edelleen niitä heikkoja hetkiä, jolloin valokuvista ei tule yhtään mitään ja itsekritiikki loistaa kirkkaan punaisena mun kasvoilta. Arvostelu ei aina ole niin hyvä asia. Olen tuijotellut itseäni peilistä usein ja miettinyt, mikä mussa on se asia mitä en siedä valokuvissa. Tiedän kyllä mikä se on, se asia on tarkalleen ottaen keskellä mun naamataulua. Siinä se on eikä siitä pääse eroon. Osaan onneksi nykyään kanavoida itsekritiikkini ja valokuva-ahdistukseni paremmin ja yleensä ne tuskan hetket ovat jäävät vain minun ja läppärin väliseksi. Mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa, ollaan optimistisia ja hymyä huuleen :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti