sunnuntai 5. elokuuta 2012

VARMASTI MINÄ ITSE


Tein eilen ammatinvalintatestin, jonka tuloksena sain joukon tosi mielenkiintosia ammatteja, jotka kuulostavat just siltä, että viihtyisin melkein missä vaan. Yksikään näistä ei ole se ala, jota opiskelen. Miksihän näin?
Kun tajusin, että koulu alkaa pian, se sai mut hieman ahdistumaan ilman sen selkeämpää syytä. Pohdin sitä sitten, ja järkytyksekseni huomasin kysyväni itseltäni, että mitä jos se ei olekaan mun ala? Mitä jos valitsin väärin? Osaanko mä tehdä niitä oikeita valintoja jotka tekis mut onnelliseksi? Odotan tulevaisuutta niin innokkaasti, suunnittelen kaikkea mahdollista ja sillä unelmoinnilla sivuutan sen etten ole tyytyväinen nykytilanteeseen. Muutaman viikon kuluttua mä joudun menee takasin kouluun, jossa painin taas sen kanssa, että onko se mun juttu, vaikka uskottelen itelleni, että se on ihan normaalia, ketä nyt koulunkäynti niin mahdottomasti innostais.Tiedän, että epämukavuuksia täytyy sietää elämässä, mutta mitä jos mä voisin valita itselleni inspiroivan uran, jonka takia jaksaisin nousta joka aamu kouluun?


Uusi nahkatakki Zarasta, koru Accessorize, farkut Cubus ja Conversen tennarit


Lähdin hakemaan tällä valokuvausprojektilla ja blogin kirjoittamisella ennen kaikkea itsevarmuutta ja helpottaa oloani kameran edessä. Halusin vähentää itsekritiikkiäni ja uskoa enemmän itseeni. Tajusin, että sitä samaa mun tulisi tavoitella muutenkin elämässäni. Etenkin ton koulutuksen ja ammatinvalinnan suhteen. Mä oon valittanut etten tiedä miksi haluan tulla sitten isona. Kyllähän mä tiedän, mä en vaan ole myöntänyt sitä itselleni enkä muille ja jos olenkin, olen aina perään lisännyt ettei mun lahjat riitä siihen. Ja mistä tiedän kun en ole edes kokeillut?




Juttelin pitkät pätkät muutaman tuttuni kanssa, ja nää keskustelut saivat mut tajuamaan monta asiaa. Eräs asia jonka sain kuulla suoraan oli " Sä et pääse tolla asenteella mihinkään, jos et usko ittees" ja toinen " Sun nykyinen koulutus kuulostaa aika kunnianhimottomalta, voisin kuvitella sut paremmin johonkin taiteelliseen kutsumusammattiin". Sinne mäkin itseni kuvittelisin. Miksi sitten en ole sellaisella alalla? Mä oon aina tyrmännyt unelma-ammattini epärealistisena haaveiluna. Aika hassua, kun nyt mä vasta tajuan, että mun pitäs tehdä just niinkun mä haluan, uskaltaa tehdä töitä sen eteen että mun unelmista tulee joskus totta.


Uudet Converset :) Lähdin etsimään valkoisia, mutta nää vaaleen keltaset oli niin söpöt,
että oon erittäin tyytyväinen valintaani! Ehkä näitä ei myöskään oo joka toisella tässä värissä.

Tässä mun ammatinvalintatestin ehdotetut ammatit:
Suhdetoimintahenkilö, Mainospäällikkö, Valokuvamalli, Kuvanveistäjä, Vaatteiden suunnittelija, Tanssija, Meikkitaiteilija, Kukkakauppias, Näytelmäkirjailija, Mainostensuunnittelija, Muotisuunnittelija, Kriitikko, Kirjailija, Näyttelijä, Koreografi, Editori, Sisustussuunnittelija, Kuvittaja, Kuvituksen suunnittelija, Musiikin opettaja, Valokuvaaja, Valokuvatoimittaja

Ei sisällä sitä mun ykköstoivetta, mutta lähes nappiin meni. Mutta miksi mä en vain yrittäisi? Tärkein opetus mulle on uskoa itseeni, että voin saavuttaa just sitä mitä mä haluan, jos oikeesti teen töitä sen eteen.

2 kommenttia:

  1. kun tekee ahkerasti työtä ja uskoo siihen mitä tekee, pääsee vaikka kuinka pitkälle. minä ainakin uskon siihen =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mäkin uskon että se menee :) täytyy vaan jaksaa uskoa itseensä!

      Poista